En ymmärrä mitä tuo suurempi vaikutuspiiri tarkoittaa, mutta kova suunnitelmointi ja halujen ohjaus mulla on päällä koko ajan. En tiedä mitä kannattaisi haluta tai toivoa. Usein tuntuu, että mulla on liian suuri päätösvalta haluihini. Voin blokata haluni pois hetkellä millä hyvänsä ja keskittyä "tärkeämpään" tavoitteeseen. Silti mulla on hyvin vähän aktiviteetteja tai tavoitteita ylipäätään. Mä venkoilen joka suuntaan, jonka jälkeen lysähdän voimattomana maahan.1. TILA JOTA TAVOITTELEE TAI TAVOITTEIDEN MÄÄRITTÄMÄ KÄYTTÄYTYMINEN
Tarve suurempaan vaikutuspiiriin tekee levottomaksi ja ohjaa toiveita ja haluja. Voi yrittää laajentaa aktiviteettiaan liian laajalle.
2. TILA JOSSA ON TAI NYKYTILANTEESEEN SOPIVA KAYTTÄYTYMINEN.Totta, vaikka en siitä pidäkään. Olen muka valmis muutokselle, mutta taistelen sitä vastaan kaikin keinoin, jos se ei ole minusta lähtöisin. Salaa toivon, että muutos tapahtuisi minusta riippumatta - että saisin taistella vastaan, mutta minut voitettaisiin. Haluan olla lapsi. Haluan, että mut isketään, mua viihdytetään, mut yllätetään ja hämmennetään. Haluan jopa sitä, että mulle tehtäisiin niin paljon pahaa, etten pystyisi kätkemään kyyneleitä. Yritän säilyttää tilanteen ennallaan, mutta toivon sydämestäni etteivät voimani riitä.
Hellittämätön. Edellyttää että asiat menevät kuten hän itse tuntee ja yrittää säilyttää asemansa muuttumattomana.
3. ESTETYT TILAT TAI EPÄSOPIVA KÄYTTÄYTYMINEN NYKYTILANTEESSA.Itsekeskeinen ja siksi helposti loukkaantuva? Tuota piti miettiä hetki. Jaa, että sen takia loukkaannun helposti. Etäinen ainakin olen, ja itsekeskeinen. Niin, ja helposti loukkaantuva. Olen aivan kamala. Olosuhteet todellakin pakottavat tekemään kompromisseja. Koko sukuni tuntuu olevan täynnä olosuhteiden uhreja. Kukaan ei mahtanut mitään. Haudalta puuttuu enää kimppu kukkia.
Halukas osallistumaan sosiaalisesti, mutta yrittää torjua ristiiriitoja ja häiriötä vähentääkseen jännitystä. Tuntee tilanteiden olevan vastustavia, olosuhteet pakottavat kompromissiin ja luopumaan nautinnoista toistaiseksi. Itsekeskeinen ja siksi helposti loukkaantuva, jääden etäiseksi kiintymyksissään.
Ristiriitojen torjumista, järkihelvettiä. Levottomuus pakottaa miettimään, josko sitä ensi kerralla tekisi oikein, ettei tulisi enää näin paha olo. Mistä paha olo johtuu, loukkaantumisestako? Ja se johtuu itsekeskeisyydestä. Mites sitä saisi pois? Kokemalla empatiaa, kiinnostumalla muista, välittämällä...? Mites mä niitä asioita saisin? Missä ovat nyt tämän maan älyniekat ja viisaat? Kuka antaisi mulle neuvon? :P Vai olenko taas muka-avoin, ja mukavalmis muutokselle enkä oikeasti edes kysy neuvoa, vaan haen näillä lauseella - tälläkin - pelkästään huomiota, jolla pönkitän itsekeskeistä egoani? Onneksi mun ei tarvitse vastata noihin kysymyksiin. Huh, olisin liemessä. Onko ongelmani juuri se, etten yritä miettiä tarpeeksi? Tuo kysymys vie minut ainakin syvemmälle järkihelvettiin. Onko se edes ongelma? Onko väärin yrittää torjua ristiriitoja ja häiriöitä? Luulen, että suurin ongelmani lienee tuo herkkyys ja itsekeskeisyys. Ympäri mennään, yhteen tullaan.
4. STRESSIN LÄHTEET.Tukahdutanko pornolla seksuaaliset haluni? Siitä minulla on huono omatunto. Ruumis on minulle vain stressintuottaja, jolla on vaativia toiveita. Joka päivä pitäisi syödä ja harrastaa jonkinlaista liikuntaa. Onneksi mun tulee tehtyä toista noista melkein joka päivä; 13km työmatka pitää pyöräillä, vielä kesän ajan, kun koulubussit eivät vielä kulje. Tuo, "Toteutumaton tarve olla tekemisissä samanhenkisten ihmisten kanssa, ja tarve erottautua joukosta", on taidetta. Olen oivaltanut sen monta kertaa aikaisemminkin. Ihmeellistä, että se tulee ilmi jossain typerässä väritestissä *haukkoo henkeä*. On muuten pirullinen yhtälö luoda yhteyttä ja eroavaisuutta samaan aikaan. Se ei vaan toimi. Arvostan suuresti kylmyyttäni, pitkämielisyyttäni ja viileyttäni, ja väheksyn ylimielisesti äkkipikaisuutta - varsinkin jos joku vihastuu herkästi. Toisaalta rakastan spontaaniutta ja naiiviuutta, ja vihaan yli kaiken harkittuja päätöksiä. Ihannoin tunteellisia ihmisiä, mutta heidän huonot päivänsä saavat mut äärimmäisen huonolle tuulelle ja katkeruuden valtaan. Jonkun läheisen ihmisen yksi tiuskasu voi tiputtaa minut oravanpyörästäni lohduttoman kylmälle maantielle.
Stressiä fyysisten tai seksuaalisten halujen tukahduttamisesta, ja ruumiin tarpeiden laiminlyönnistä. Toteutumaton tarve olla tekemisissä samanhenkisten ihmisten kanssa, ja tarve erottautua joukosta. Paremmuuden halu eristää hänet ja estää valmiutta osallistua. Haluaisi kuitenkin antautua ja vapautua, mutta pitää sitä heikkoutena jota täytyy vastustaa. Ajattelee itsehillinnän lisäävän ylemmyyttä suhteessa muihin ja takaavan muiden arvostuksen erityis persoonana.
Pelkään tunteitani ja koen niitä harvoin. Rakastan itseäni yhtä harvoin. Ennen tai jälkeen niitä hetkiä tulee kauhu; se saa mut tekemään suunnitelmia, jotta en kokisi samanlaista kokemusta enää uudestaan. Tuntuu, että ainoa toivoni olisi tyhmistyminen. Se, että suunnitelmani kusisivat ja joutuisin yhä uudestaan kokemaan kauhun ja rakkauden hetkiä. Hih, tämä kuulostaa niin toiveikkaalta ja kivalta. Olisi mukavaa jos joku jaksaisi lukea tämän ja kysyä/kommentoida jotain. Itsekeskeisyyteni pakottaa minut tietämättömyyteen muiden ongelmista - hehe, taas olosuhteiden uhri ;)
5. NYKYINEN ONGELMA.Niin totta, niin totta. Mulla on vahva tunne siitä, että käytän voimavarani väärin tällä hetkellä. Tarvitsen kiitos ja huomiota, mutta saavutukseni ovat aivan liian pienet, jotta edes suostuisin ottamaan kiitosta vastaan. Haluaisin olla epäitsekkäämpi. Tai, niin... en tiedä miten siihen voisin vaikuttaa, mutta mun on vaikeaa näyttää se näissä olosuhteissa.
Feels insufficiently valued in his existing situation, and is seeking different conditions in which he will have greater opportunity of demonstrating his worth. Takes a delight in action and wants to be respected and esteemed for his personal accomplishments.
Haluaisin tehdä musiikkia, mutta tarvitsisin jonkun kaverin - yksin tulen liian ahdistuneeksi. Haluaisin käydä uskovaisten tilaisuuksissa, mutta mulla ei ole kyytiä millä mennä. Haluaisin rakastaa, mutta en rakasta...? Mitä tämä tarkoittaa, että olen ihanteitteni tasolla epäitsekäs, mutta käytännössä sitten en? Onko se jonkinlaista ulkokultaisuutta? Halu auttaa on kuitenkin todella syvällä, siihen sisältyy empatiaakin.. Onko nämä kaikki halut itsekkäitä? Kun on oikea tilanne - esim. kun exällä meni huonosti ja mä lohdutin sitä - mä kyllä laitan muiden ihmisten halut mun halujen edelle, mutta ääh.. en osaa luoda itse sellaisia tilanteita. Oon jotenkin ihmisriippuvainen, enkä pysty tekemään aloitteita. Pöytä pitäis kattaa mua varten ja sitten mä kyllä osaan syödä, opettaa muille pöytätavat, puhua mukavia ja kiittää kohteliaasti ruoasta. Mut tuntuu, et multa vaaditaan nimenomaan sitä pöydän kattamista. Vai onko se vain mun päässä oleva juttu, eikä sillä ole oikeaa todellisuuspohjaa? En tiedä, mut tällainen ajattelutyö on mukavaa. En osannut kelata asioitani itsenäisesti, vaan vaadittiin pöydän kattaminen - tämä testi- ja johan alkoi kynä luistaa. Hmm, ellei muita vastauksia, niin ainakin se, että tällaisia testejä pitää tehdä jatkossa lisää :)
1. Keltainen 2. Punainen 3. Sininen 4. Vihreä 5. Violetti 6. Harmaa 7. Musta 8. RuskeaTuossa vielä ne mun värit, jotka valitsin.
1. Keltainen 2. Punainen 3. Vihreä 4. Musta 5. Sininen 6. Violetti 7. Harmaa 8. Ruskea
Mmh, mielenkiintoiset tulokset. En tiedä, miten paljon ko. testiin tai sen tapaisiin muutenkaan voi uskoa, mutta ainakin ne ehkä avartavat itseanalyysissa.
VastaaPoistaLuin hatarasti, koska on tässä hommia ja hoppu, mutta mutta. Uskoakseni ymmärsin kyllä pointtisi. Niin.
Ja kyllä, itsekin vihaan harkittuja päätöksiä. Ikäväkseni sisäinen mallini, joka minuun on juurrutettu elämässä, sisältää tarpeen tehdä harkittuja päätöksiä. Olen toisaalta spontaani luonteeltani, ja moinen malli on minusta poikkeavien ihmisten juurruttama. Tästä koituu ristiriita. Järkevillä ja vatvotuilla päätöksillä harvoin saavuttaa huipputilanteita. Usein ajautuu kompromissiin, ja kompromisseja kavahdan.
Samoin, pidän saavutuksiani liian pieninä jotenkin. En edes osaa määritellä. On vain harmaa haju siitä, mitä pitäisi tehdä ja saada aikaan. Ehkä luulottelen itselleni olevani kyvykäs jollakin tapaa. Ehkä minun pitäisi hieman kaitsea hetkittäin pulppuavaa ja toisinaan toisaalta nukkuvaa narsistiegoani. En nyt tiedä, koska mikään ei ole lopulta sellaista kuin luulen. Mielikuvitus ottaa liioitellen vallan.
Niin. Samoin. Haluaisin jotenkin tehdä musiikkia, mutten löydä mediaa/kanssatekijöitä/mahdollisuuksia tähän. Klassisen musiikin opinnoistani, ah ja voih, on varmaan apua itse asiassa, vaikka toki tekisin aivan jotakin muuta musiikkia. Mutta jotenkin palat eivät ole loksahtaneet. Ehkä tarvitaan vain oikeat tyypit. Tai jotain. Ajoitus. Tai jotain.
Kaikki mulle heti nyt -asenne ei aina ihan toimi. Sen omaksumisesta seuraa pettymysten sarja. T niin kuin turhautuneisuus. Uh. Nytkin.
Inhoan omaa jahkailevuuttani.