12.8.2005

Rakas asuinpaikkani

Huokaus. Taas selvisi, nyt selvemmin kuin koskaan. Voisi sanoa, että oikein kimppu salamoita tippui taivaalta - tällä kertaa mun kohteliaisuuden puutteen taivaalta niiden muiden aivolohkomaastoon.

Vitun kusipäät! Hymyilette vain, kun teille ollaan tylyjä. Yritättekö peloissanne miellyttää muita, ettei teille vain tehtäisi pahaa? Ettei vaan tönästäisi teidän huteria yksipyöräisiänne kumoon ja hypittäisi teidän päällänne kunnes viimeinenkin toivon kyyneleenne ja uskon verenpisaranne olisi valunnut puroina hietikolle. On toki mahdollista, että joku saattaisi muovailla siitä märästä sannasta vielä rumemman kasan mitä te olette saaneet elämänne aikana aikaiseksi, mutta tyydyttekö siihen? Ja te pelkäätte. Pelkäätte ja kunnioitatte. Hänellä on suurenmoinen lahja olla noinkin väliinpitämätön meitä kohtaan; ei vilkaise meitä kohti edes kätellessä. Ooh, mikä arvokas yksilö. Niin te sanotte ja kumarratte syvään. Nyt sille paskapäälle voi hymyillä, kun se ei enää vaivaudu hymyilemään takaisin. Hei, me ollaan ansaittu sen luottamus, kun se uskaltaa olla meille samanlainen persläpi kuin me ollaan aina oltu sille. Hei, nyt me voidaan tehdä jotain vastapalveluksia! Voi tätä juhlan tuntua! Rakastakaamme häntä tasavertaisena yksilönämme. Polvistukaamme, seiskäämme ryhdissä, avatkaamme suumme, antakaamme kielemme vapaaksi ja viimeiseksi, muttei suinkaan vähäisimmäksi, toivokaamme ja rukoilkaamme, että hän armahtaa meitä kääntämällä selkäpuolensa meidän riemuksemme. Oi, kuinka paljon on kiitollisuutta, voimaa ja rohkeutta tässä hetkessä, kun saamme antaa rakkaudenosoituksiemme ja pyyteettömien hyvien tekojemme täyttää hänen sielunsa ja ruumiinsa kaikki sopukat. Kunpa hän vaan ei katkeroituisi ja paaduttaisi sydäntään. On surullista nähdä suurmiesten ja -naisten kaatuvan helvetin voimien ja tappavien kiusausten edessä. Voiko kaikkivoipaa, hyvää Jumalaa edes olla olemassa, jos hän sallii niinkin kirottujen asioiden kuin empatian, toisten huomioonottamisen ja lähimmäisen rakkauden riehua vapaana maailmassa ja riivata viattomia lapsiparkoja? Tämän profetian me voimme kuitenkin lukea Raamatustamme. Maailma on paha ja kadotuksen alla. Meidän pitää kilvoitella uskon tiellämme ja hylätä kaikki harhaopit, jotka syyttävät meitä kierossa omassatunnossamme. Ei kai ryssääkään olisi tapettu jos täällä perkele oltaisiin hempeilemään ruvettu!?

Lyhyesti: kääntäkää toinen poskenne vain silloin, kun teitä on lyöty - ei ikinä vapaaehtoisesti!*

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti