Olen aina myöhässä. Eilen mielessäni oli kymmeniä ajatuksia joista kirjoittaa. Tarvitsen kirjoittamiseen tunteen.
En pysty kirjoittamaan muistinvaraisesti. Minulla on todella huono muisti. En jaksa muistella. Se vaatii liikaa. Teen sitä vain, kun siitä suuri hyöty. En jaksa stressata. Kokeissa tarvitsee käyttää muistia. Kokeet ovat stressaavia.
Jos nyt kuitenkin jotain eilisestä puhuisin, mainitsisin tekstissäni äidin ja isän, ikävät tunteet, kortinpeluun, vanhojen valokuvien katselun, liikunnan, mielialan kohenemisen ja aikaisen nukkumanmenon.
Toisessa tekstissäni kertoisin vähän äitini ja isäni erilaisuuksista. Isä on innokas ja positiivinen, äiti masentunut ja negatiivinen. Minä olen siinä keskellä, joka imee molemmat olot: tuntee surua ja hymyilee kyynelten takaa.
Tyttö suostui tulemaan kahville. En osaa arvioida minkälaista se tulee olemaan. Toivottavasti jotain muuta kuin tylsää.
