Näin ikään. Kirjoitin suht. pitkän postauksen täynnä kivenkovaa asiaa huumausaineista. Kirjoitus alkoi sanoilla "Kivaa kivaa". Tämä ei alkanut. Jotenkin onnistuin vahinko-enter-painalluksen ja Explorerin stop-nappulan sarjalla tuhoamaan tekstin juurineen päivineen. Näin oli ilmeisesti Isän tahto. En jaksa työstää enää toista samanlaista, joten kirjoitan vastineeksi jotain tyhjänpäiväistä. Otin huomisen vapaaksi, ja lähden tänään Tampereelle, vanhaan kämppään kämppisten riesaksi. Siellä majailevat ex ja ex-kämppikset - ja ex-elämä? Kaikkia pitäisi tavata, kätellä ja muistella. Toivon mukavaa reissua, mutta eipä näistä koskaan tiedä. Jotain uutta kuitenkin.
Toivottavasti en tule enää koskaan - tai ainakaan pitkään aikaan - asumaan Tampereella. Tekisi mieli muuttaa sivarin jälkeen johonkin pienelle paikkakunnalle. Vaikkapa pohjoiseen. Lähihoitajakoulutus kiinnostaa päivä päivältä enemmän, kun vielä sosionomipääsykokeetkin menivät niin pahasti penkin alle. Huh, onneksi sivaria on vielä jäljellä pitkä tovi. Saa rentoutua. Tulevaisuuden suunnitelmat eivät ole mun alaani. Olis parempi ku pakotettais vaan jonnekin. Sais valittaa rauhassa ja taistella vastaan, mut silti ois pakko aloittaa jonkun opiskelu jossain vieraalla paikkakunnalla. Sais olla viaton uhri. Kai mulla on tosi syyllinen olo ku tuollaisia toivon.. :o Kaipa se on parempi, että asiat ovat juuri näin kuin ovatkin. Kappas, sieltä se kiitollisuus taas tupsahti. I'm feeling lucky today.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti