Sekoilin tänä aamuna, olin kai vähän väsynyt. Kumma, kun mä en saa millään nukuttua sitä kahdeksaa tuntia yössä, tai edes seitsemään - tasainen kuusi tuntia per yö olisi kullan arvoinen asia. Huoneeseen loukkuunjäänyt kärpänen ei antanut hetken rauhaa ja sai mut näkemään ilkeitä painajaisia ja sätkimään valveen ja unen välimaastossa. Herättyäni olin todella sekavassa olotilassa, eikä tietoisesta toiminnasta tullut yhtään mitään. Unohdin avaimen, vaihtovaatteet, lompakon, hengittämisen - jokaisen vuorollaan. Meinasin vielä työmatkalla ajaa pyörällä rekkaa päin.
Nukuin duunin vessassa. Ei täällä ole mulle töitäkään tarjolla, varsinkaan kesällä. Pakko vaan tulla joka hiton päivä tänne märehtimään turhana. No, en mä katkera oo. Tää on hyvä juttu, mut unta ois hyvä saada. Ei auttanut lääkkeet siihen. Mut väsymykseen ne auttaa. Mä en koe väsymystä ees aamuisin. Oon vaan tyhmä kone, joka yrittää suoriutua vaivalloisesti ylivoimaisesta tehtävästään; aivan pihalla kaikesta. Pitäisi... pakata.. reppu... jo... illalla.
Soitin exälle. Se oli ihan rikki mun mailista - hyvin positiivisessa mielessä. Oli pahoillaan, pyysi anteeksi. Kivaa. Menen ehkä katsomaan sitä sen uuteen kämppään ens viikonloppuna. Lupasin tulla jos se kirjoittaa mulle mailin torstaihin mennessä. Aloin heti kiristämään :p. Se on vähän sen luonteinen, että sitä pitää pitää kiinni lieassa. Muuten sen narsistiset ja pelokkaat tunteet ottaa ylivallan ja se kohtelee ihmisiä miten sattuu. Vähän lapsellinen siis, mut toisaalta mielettömän kypsä. Erikoinen, hullu. Tuskin tullaan ikinä eroamaan ihan kokonaan. Ollaan siis ystäviä, ei sekoilla. Hyvä niin, toivottavasti säilyy sellaisena. Tai ehkä painutaan yhteen vielä joskus. Se on sen ajan murhe..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti