Pari päivää viime postauksesta. Seuraavaan kertaan voi mennä pidempäänkin. Multa on nimittäin kuollut yksi syy kirjoittaa blogia. Kirjoitan nykyään notepadille pientä päiväkirjaa. Se onnistuu hyvin, koska oon tietokoneen äärellä melkein kaiken ajan. Töissäkin pitää nykyään istua monta tuntia päivässä toimeettomana toimistohuoneessa. Ja kahvihuoneessa ne akat juoruilee, kun eräs toinen mieshenkilö on jo monta vuotta venytellyt seisovaltteen, kun ei muutakaan hommaa ole keksinyt. Propsit sille tyypille, kun kehtaa näyttää tylsyyden ja turhuutensa määrän. Äijäparalta on tosin homma mennyt vähän yli; pari kertaa olen nähnyt sen katsovat pornoa intternetistä.
Niin. Enää ei siis ole tarvetta kirjata kaikkia tapahtumia ylös. Mun pitänee keskittyä joihinkin erikoistapauksiin, teorioihin tai syventäviin kelailuihin. Kuulostaa harvinaisen tönköltä. Inhoan itseäni hetkinä joina kuulostaan tönköltä. Isä yritti pitkästä aikaa saada yhteyttä kännykällä. Luuri kiinni ja äänettömälle. Koko asia jännittää/stressaa. Se puskee vatsaa maitohapoille. Nyt on pakko syödä tai tajunta vääristyy. Se tuntuu jo. Vatsan hapot tekevät työtä päässä. Suolisto on kuulemma ihmisen toiset aivot - tunnen sen. Ja nyt tuo tuntemus kehottaa hakemaan alkosta pullon tai kaksi. Niin selvää, niin selvää. Syy juomiseen - jos nyt päätän mennä alkoon - on siis isän soiton, herkän vatsan, välipalan puutteen ja ylimääräisen rahan yhteisvaikutus. Pakko saada ruokaa! Tuo stressaantunut huudahdus on varmaan myös yksi tekijä. Niin. Tönkkö olo on myös yksi tekijä. Toisaalta se on myös oire. Ties mitkä asiat kiihdyttävät stressin oravanpyörää..
Hei, tätä palaan lukemaan! Aika jänskää meininkiä.
VastaaPoista(Tämä ei ollut ironiaa.)