Kortteja

Erottautuu massasta.

Ehkä niillä menee paremmin ilman minua.

Onko realistista ajatella noin, vai olenko jollakin tapaa häiriintynyt? Onko jotain defenssejä, jotka toimivat minulla liian voimakkaasti. Kun nyt haluan vapautua niistä ja haluan totuuden ja tiedon, ja kun etenen sitä kohti määrätietoisesti, niin jossain vaiheessa saavutan sen, meneekö se niin?

Ei mene. Voin joka hetki kaatua tipahtaa kelkasta. Milloin tahansa voi iskeä tunnepuuska, joka levittää koko pakan. Minulla ei ole voimaa juosta korttien perässä. Ja sitten yksi kuitenkin puuttuu. Parempi ostaa uusi pakka, tai aloittaa uusi harrastus.

Mutta niin. Täällä minä nyt olen, varsin yksin. En jaksa olla kenenkään kanssa nyt. Ohjattu toiminta tunnilla on ihan hyvä. Siihen jaksaa keskittyä, koska sillä on looginen alku ja loppu. Näiden naisten kanssa keskusteluun tulee aivan liian helposti katkeruutta ja hysteriaa, joka repii paperin rujosti halki. Jää kulmia ja sahalaitaa. Migreeni.

Onko vika näissä ihmisissä, vai onko syy olosuhteissa? Pitäisikö minun tehdä aiheesta mindstorm? Pitäisi. Olisiko se pitänyt tehdä jo kauan sitten? Ehkä. Pitäisikö minun tehdä se siirtyessäni uuteen työyhteisöön, vaikkapa ensimmäisen päivän jälkeen ja päivitellä sitä sitten tilanteen mukaan? Ehkä.

Eli teen mindstormin tämänhetkisestä tilanteesta ja jos saan sen myötä vastauksia, teen vastaavanlaisen myös jatkossa.

Pian taas tunnille. Pian koulu loppuu. Pian luokkamme hajoaa ja työssäoppiminen alkaa. On se eräs tyttö, johon haluan saada kontaktia. Olen miettinyt asiaa. Kirjoitan hänelle jotain irc-galleriaan - sanon asiani suoraan. Haluan tutustua häneen. Niin, että vain me kaksi olemme samassa huoneessa. Ei se onnistu muuten. Kouluympäristö on ahdistava. Kahvilaan en halua. Jää aika vähän vaihtoehtoja: teille vai meille? Mutta ihmisiähän tässä ollaan, ihan tavallisia tyttöjä ja poikia. Ystäväni kävi kylässä, tuli luokseni, olimme yhdessä. Miksei joku tuntemattomampi voisi tulla - joku sellainen, jonka haluan tuntea.

Ehdotukseni ei siis ole ollenkaan häiriintynyt. Jos tyttö pitää sitä sellaisena, kyseessä on ennemminkin hänen omien halujen ilmaisu: hän ei syystä tai toisesta halua nähdä minua. Määrätietoisesti kohti totuutta. Jos pakka leviää, antaa sen levitä. Kortteja ne vain ovat.