Haavoitan halujani

Huh, kun on kuuma. Mittari näyttää täällä sisällä 26:tta astetta, mut tuntuu et tääl ois ainakin 30. Tää pistää pään pyörälle ja ajatukset katkonaisiksi. Miks mä aina puren mun poskeen haavoja? Ja sitten kun jommalla kummalla puolella suuta on jo kiva arpiesiintymä, mä hiplaan sitä kielellä kuin mikäkin neurootikon kouluesimerkki. Sitten taas puren uudestaan.

Tänään sain muitakin haavoja: revin päivällä vanhan haavan auki, ja illemmalla leikkasin leivän sijasta itseäni peukaloon - aikasemman arven alle! Mietin laastaria laittaessani, josko olisi aika ottaa elämä vähän huolellisemmin ja hitaammin. Syön ruokani aina liian kuumana ja juon teeni ennen kuin se ehtii jäähtyä. Mulla on koko ajan keskisuuri joukko pieniä semikipeitä kipupisteitä vartalossani, kun töksäytän ruumiinosiani oviin, ikkunoihin, ihmisiin ym. liikkuviin ja liikkumattomiin kohteisiin. Ovat kuulemma duunissakin oppineet, että oon hajamielinen. Mieli hajalla -> vartalo hajalla? Stressi ainakin vaikuttaa kaikkiin niveliin ja lihaksiin. Eli jos tietoisesti hidastaisin vauhtia a) törmäilisin vähemmän b) stressaisin vähemmän. Vai meneekö se ihan niin? No, kai tuota pitää testata.

Opettelin tänään sämpläystä ja omaksuin taas pisaran sen hienouksia - ja sen, että se on oikeastaan tavattoman helppoa hommaa ja, että siinä on miltei rajattomasti vapauksia ja mahdollisuuksia. Sama juttu kuin tämän bloggaamisen kanssa. Avautua saa mitä, miten ja mistä tahansa - tai sitten ihan mitä tahansa muuta. Mut mieli on katala ja tekee kaikkensa unohtaakseen kaikki hienoudet. Ainakin mun päässä on valloilla jokin laiskuuslogiikka, että kun on mahdollisuuksia, niin valitaan helpoin vaihtoehto -> that makes sense!! Helppoa, tavanomaista ja tylsää. Vähään tyytyminen ja tottumus ovatkin ne pahimmat luovuuden tappajat. Mä en halua urautua ja jäädä jumittamaan minkään asian kanssa vaan aion kehittyä kaikessa.

Tän voi tietty ymmärtää vähän liian mustavalkoisesti, kuten mä joskus tein. Mulla oli sillon netissä sellaset 'onnellisuus-sivut', jonne olin merkinnyt mun kaikki haluni, ja mitä niistä seuraa, ja mitä aion tehdä niiden eteen. Sivut olivat aika laajat itseasiassa. Todistelin niissä muunmuassa, että tuun kyllä varmasti saavuttamaan unelmani jos tiedän mitä aidosti haluan. Nojoo, mä en edelleenkään tiedä paljon mitään siitä mitä mä haluan elämältäni. Silloin ajattelin hamuavani rahaa, vaikka ihan "varmuuden vuoksi", jotta mulla, oivaltaessani syvimmät haluni, olisi mahdollisuus myös toteuttaa ne - olivat ne sitten mitä tahansa. Mut varmistelut haisee, ainakin tuollaiset epärealistiset. Mieluummin mä haen tuulettimen, etten läkähdy tämän helteen alle. Ja mieluummin mä varon telomasta itseäni puukkojen ynnä muiden kanssa. Onhan sekin tavallaan varman päälle ottamista, mut sitä mä ainakin haluan. Niin.. ja mul on jano.