Onko paha olla? Viimeiseksi teokseni soittaisin äidilleni. Lieneekö se jollekin se ensimmäinen teko? Minä nappaan pillerin. Oloja odotellessa... Mieli jäässä ja tunteet hakoteillä. Koko hyinen maisema lukittuna pieneen kupoliin.
Iloiset ja mukahauskat ihmiset - niiden nauru kirvelee silmissä. Lumihiutaleet pyörivät kuvussa. Onko kaunista? Kaunis mieli. Tehdään lumipalloja, mutta lunta ei saa syödä. Siitä voi saada matoja. Kaikesta päätellen olen herkutellut liikaa. Oksettaa, haluan sen kaiken pois; niiden ihmisten päälle, niin sitten päästään niistäkin. Kenties vain hymistelevät. Eivät koske tikullakaan minun matoihini. Aina pitää itse olla vahvempi ja juoda ykkösellä niiden poronkusemat. Kil kil ja tulehtunut vitsi.
Mutta kuka on tämä, joka näitä kirjoittaa? Lämpimiksenkö sitä tekee? Jostain roolista käsinkö? Kuinka vakavasti pitäisi suhtautua? Allekirjoittanut ei tiedä itsekään. Kaikki on liian helppo heittää roskikseen. Luopumiseen erikoistunut. Mitä jää jäljelle? Pelkät kysymykset, kun vastaukset supistuvat pois? Olevinaan niin eksaktia. Vaikea nyhjäistä, kun mieli on viiva.
Olisikin lumisadetta, oikea rymäkkä. Loskakin suli pois. Musta joulu. Tunnelmallista, onhan meillä keinovalo. Tapitan lamppua, numeroiden takaa löydän ystävän. Tekniikka ja sen säännönmukaisuus. Lohduttava ja rauhaa rakastava elottomuus.
Talvi on pysyvä olotila, mutta nappi tuo kevään hopealautasella. Tässä niitä olisi: ihan tavallisia tunteita. Näistä ne ihmiset tuppaavat puhumaan. Nämä ne niistä outoja tekevät. Ai, että ihanko voi joku olla enemmän mitä on? Moninkertaistuu jossain tilassa mitä ei ole? Sitten se kaikki on vaan sitä täynnä.
Mutta se on aina niin kovin ohikiitävää. Pieniä pisaroita, kun minä haluaisin tukehtua valtameren keskellä. Joskus sataa, kovastikin, mutta minulla se kupu suojaamassa. Ja vielä koen ylpeyttä, kun kehuvat sen kestävyyttä. Kovasti maa kaipaisi nestettä. Miten voi kuiva korsi itseänsä puolustaa? Ottakaa ja polttakaa. Vetäkää savut ja pitäkää hauska ilta. Seuraan tilannetta katonrajasta ja ymmärrän teitä kaikkia.
Yleensä en kirjoittele vastakommentteja blogeihin, mutta kun eksyin kommenttisi johdosta tänne ja luin tämän (ja edellisen kirjoituksesi), täältä lauseen "mitä jää jäljelle", en voi olla jotakin sanomatta. Vaikka sen ajatuksen joka ensimmäisenä tuli mieleen: minäkään en soittaisi äidilleni.
VastaaPoista